Sairausajan palkka

Sairausajan palkka

Sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta säädetään työsopimuslaissa. Lisäksi työehtosopimuksissa on tarkempia määräyksiä sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden kestosta ja edellytyksistä. Mikäli toimialalla on voimassa yleissitova työehtosopimus, tulee palkanmaksuvelvoite aina tarkastaa kyseisestä työehtosopimuksesta. Yleisimmin sairausajan palkanmaksuvelvollisuus pitenee työsuhteen keston mukaan. Lyhyen ajan kestäneissä työsuhteissa oikeutta sairausajan palkkaan on voitu rajoittaa karenssipäivillä.

Työsopimuslain perusteella työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa sairastumispäivältä ja sitä seuraavilta 9 arkipäivältä (1+9). Tätä ajanjaksoa kutsutaan myös omavastuuajaksi. Palkanmaksun ehtona on, että työntekijä on estynyt tekemästä työtään sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on oikeus saada puolet palkastaan. Palkkaa maksetaan niiltä päiviltä, joina työntekijä olisi ollut töissä, ellei olisi ollut sairaana.

Milloin työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa?

Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Kynnys evätä sairausajan palkka tällä perusteella on asetettu korkealle. Esimerkiksi riskialttiissa urheiluharrastuksessa loukkaantuminen tai loukkaantumiseen johtanut päihtymystila ei automaattisesti aiheuta palkan epäämistä. Työntekijän on pyydettäessä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään.

Jos työkyvyttömyys ei johdu sairaudesta, työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Lääkärintodistuksella on tärkeä osa työnantajan arvioidessa sitä, onko hänellä palkanmaksuvelvollisuus työntekijän poissaolon ajalta. Työnantajan on tämän vuoksi tärkeää ilmoittaa työntekijöille, että sairaustapauksissa on toimitettava lääkärintodistus. Esimerkiksi leikkaukset, joilla ei ole selvää lääketieteellistä perustetta, eivät yleensä oikeuta palkkaan. Työnantajalla ei ole myöskään sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta, jos työntekijä on toimittanut lääkärintodistuksen, joka ei sisällä lainkaan diagnoositietoa tai jos poissaolon syy ei ole virallisen tautiluokituksen mukainen sairaus. Esimerkiksi ICD-koodien Z-koodi osoittaa, että työntekijällä on laillinen peruste olla työstä pois, mutta sen perusteena ei ole sairaus, joten Z-koodin perusteella työnantajalla ei lähtökohtaisesti ole palkanmaksuvelvollisuutta. Tähänkin tosin liittyy poikkeuksia, oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi Z-koodin alainen burnout on oikeuttanut työntekijän saamaan sairausajan palkan.

Työehtosopimuksissa on usein säännöksiä lääkärintodistuksen toimittamisvelvollisuudesta, ja monesti työnantaja voi edellyttää, että työntekijä toimittaa nimenomaan työterveyslääkärin todistuksen. Työterveyslääkärin todistuksen edellyttäminen on usein järkevää, koska työterveyslääkärillä on tai ainakin pitäisi olla käsitys työpaikan olosuhteista ja siitä, minkälainen sairaus tai vamma aiheuttaa työntekijän kyvyttömyyden juuri hänen työtehtäviinsä. Työnantajan on hyvä varmistua työterveyshuollon palveluntuottajan kanssa siitä, että työterveyslääkäreillä on riittävät tiedot työpaikan olosuhteista.

Selvityksen luotettavuus

Lääkärintodistuksesta huolimatta työnantajalla on oikeus arvioida työntekijän esittämän selvityksen luotettavuus. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi, jos on olemassa toinen ristiriitainen lääkärintodistus tai jos työntekijä antaa omalla menettelyllään aiheen epäillä lääkärintodistuksen luotettavuutta. Tyypillinen esimerkki työntekijän omasta menettelystä on tilanne, jossa työntekijä vapaa-ajallaan toimii tavalla, joka on ristiriidassa sairausloman perusteen kanssa. Tässä tapauksessa työnantaja voi riitauttaa työntekijän toimittaman lääkärintodistuksen ja vaatia työntekijän työkyvyttömyyden uudelleen arviointia.

Työntekijän ilmoitusvelvollisuus

Työsopimuslaissa ei ole erikseen säädetty työntekijän velvollisuudesta ilmoittaa työnantajalle sairastumisesta. Useissa työehtosopimuksissa on sen sijaan säännökset poissaolojen ilmoittamisesta. Vaikka toimialalla ei olisi työehtosopimusta, käytännössä työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa työnantajalle poissaolostaan mahdollisimman pian. Työnantajan onkin hyvä nimetä henkilöt, kenelle poissaolosta ilmoitetaan sekä määrittää säännöt poissaolon ilmoittamiseen ja lääkärintodistuksen toimittamiseen.

Jos työntekijä laiminlyö ilmoitusvelvollisuuden ja on pois yli 7 kalenteripäivää, työnantaja voi käsitellä työsopimusta purkautuneena poissaolon alusta lukien. Tätä oikeutta työnantajalla ei kuitenkaan automaattisesti ole, jos 7 kalenteripäivän poissaoloa edeltää esimerkiksi pidempi asianmukaisesti ilmoitettu sairauspoissaolo. Tällöin työnantajalla on tietynasteinen selonottovelvollisuus (esimerkiksi yhteydenotto työntekijään puhelimitse) ennen kuin hän voi pitää työsuhdetta purkautuneena.

Sairauspäiväraha

Työntekijällä on oikeus saada sairausajaltaan sairauspäivärahaa sairausvakuutuslaissa määritellyllä tavalla. Jos työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa sairauspäivärahan omavastuuajan (sairastumispäivä ja seuraavat 9 arkipäivää) jälkeisen poissaolon ajalta, Kela maksaa sairauspäivärahan työnantajalle. Käytännössä työnantajan on tällöin haettava sairauspäiväraha Kelalta. Sairauspäiväraha on haettava 2 kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden eli sairauden alkamisesta.

On tärkeää huomata, että vaikka Kela ei maksaisi sairauspäivärahaa työntekijästä itsestään johtuvasta syystä tai se maksetaan vähäisempänä, voi työnantajalla silti olla velvollisuus maksaa työntekijälle palkkaa tämän sairausajalta.