Säännöllisen työajan järjestelyt

Lakiin perustuvat säännöllisen työajan järjestelyt

Työaikalain yleistyöaikaa koskevan säännöksen mukaan työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana ylittämättä kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa. Säännöllinen työaika saadaan järjestää myös tarvittaessa vuorotyöksi, jossa vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakolta sovituin ajanjaksoin.

Jaksotyötä voidaan käyttää vain laissa yleisesti määritellyissä töissä. Jaksotyöllä tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työaika on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia.

Työehtosopimuksella voidaan poiketa näistä yllä mainituista lakiin perustuvista säännöllisen työajan järjestämistä koskevista säännöksistä. Työehtosopimukseenkin perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Jos yleissitovassa työehtosopimuksessa on sovittu mahdollisuudesta paikallisesti poiketa näistä lakiin perustuvista säännöllisen työajan järjestelyistä, voidaan asioista sopia paikallisella sopimuksella työehtosopimuksen kelpuuttavan määräyksen sallimissa rajoissa.

Sopimukseen perustuvat säännöllisen työajan järjestelyt

Työaikalaki sisältää myös erilaisia seuraavaksi esiteltäviä sopimukseen perustuvia järjestelyjä säännöllisen työajan järjestämisestä, joita voi osin ottaa käyttöön myös työpaikkakohtaisesti sopien. Työajan on kuitenkin tasoituttava 40 tuntiin viikossa erikseen määritellyllä ja käytössä olevalla tasoittumisjaksolla.

Työnantajan ja työntekijän sopimukseen perustuva säännöllinen työaika

Työntekijä ja työnantaja saavat ensinnäkin sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla, jollei työssä sovellettavan työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevista määräyksistä muuta johdu. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla enintään 48 tuntia ja sen tulee tasoittua enintään 40 tunniksi enintään kuukauden ajanjakson aikana.

Liukuva työaika

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia liukuvan työajan käytöstä niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta. Laissa määritellään ne seikat, joista liukuvan työajan käyttöönotossa on ainakin sovittava. 

Liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika, joka saa olla enintään neljä (4) tuntia. Liukumia voidaan sijoittaa kokonaisuudessaan työpäivän alkuun tai kiinteän työajan päättymisen jälkeiseen aikaan tai niin, että liukumia käytetään sekä päivän aluksi että päivän päätteeksi. Liukumista voidaan sopia myös siten, että työntekijällä on mahdollisuus jakaa työpäivä kahteen osaan niin, että kiinteän osan ja myöhemmän työn välillä on keskeytys.

Käytettäessä liukuvaa työaikaa, viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana. Tämä voidaan ylittää tai alittaa liukumarajojen puitteissa. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia.

Liukuvasta työajasta on aina syytä sopia kirjallisesti ja sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin:

yhdenjaksoisesta kiinteästä työajasta;

  • työajan vuorokautisesta liukumarajasta ja liukuma-ajan sijoittamisesta;
  • lepoaikojen sijoittamisesta;
  • säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä


Lisäksi on syytä huomata, että työehtosopimuksella on voitu määrittää liukuvan työajan rajat, enimmäiskertymä ja seurantajakson pituus.

Joustotyöaika

Joustotyöaikaa voidaan käyttää sellaisissa tehtävissä, jotka eivät pääasiassa ole sidottuja tiettyyn vuorokaudenaikaan, viikonpäivään tai työntekopaikkaan. Työnantaja ja työntekijä saavat sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. 

Joustotyöajan käyttöala käsittää esimerkiksi sellaisen asiantuntijatyön, jossa työhön käytettyä aikaa lähtökohtaisesti seurataan, mutta jossa työnantaja ja työntekijä sopivat siitä, että työn tekeminen voi pääasiassa ajoittua ja sijoittua työntekijän määräämällä tavalla. Tarkan työajan sijoittelun sijaan työnantaja voi määritellä tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet.

Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin:

  • päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa;
  • viikkolevon sijoittamisesta;
  • mahdollisesta kiinteästä työajasta, ei kuitenkaan sen sijoittumisesta kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle;
  • sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen.


Koska joustotyöaikaa koskeva sopimus on ilman erityistä perustetta molemmin puolin irtisanottavissa, on sopimuksessa sovittava myös siitä työajasta, jota työsuhteessa noudatetaan siinä tapauksessa, että joustotyöaikaa koskeva sopimus lakkaa olemasta voimassa. Jos joustotyöajan sijalle tulevasta työajasta ei ole sovittu mitään, lähtökohtana on, että työsuhteessa on siinä tapauksessa noudatettava työaikalain tai työehtosopimuksen mukaista yleistyöaikaa.

Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työntekijä voi esimerkiksi tehdä välillä pidempiä päiviä ja vastaavasti pitää pidempiä vapaajaksoja. Joustotyöaikaa koskeva sopimus voi samalla toimia myös työaikalaissa tarkoitettuna työvuoroluettelona.

Työaikapankki

Työaikapankilla tarkoitetaan työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työnantaja ja työntekijöiden edustaja taikka henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä saavat sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta. Edustajan tekemä työaikapankkia koskeva sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan.

Työaikalain 14§:ssä määritellään ne seikat, joista työaikapankkia koskevassa sopimuksessa on ainakin sovittava. Sovittava on mm. säästämisrajoista ja siitä, mitä eriä työaikapankkiin voidaan siirtää. Työehtosopimuksella ei saa kieltää työaikapankin käyttämistä, mutta työehtosopimuksella voidaan sopia työaikapankkia vastaavasta järjestelystä, joka voidaan ottaa käyttöön laissa tarkoitetun työaikapankin sijasta.

Työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa.

Lyhennetty työaika

Jos työntekijä haluaa muista sosiaalisista tai terveydellisistä syistä kuin osittaisen hoitovapaan vuoksi tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä.

Työnantajan ja työntekijän on tehtävä lyhennetyn työajan noudattamisesta määräaikainen enintään 26 viikkoa kerrallaan voimassa oleva sopimus, josta käy ilmi ainakin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan pituus.