Erilaiset työsuhdemuodot

Vakituinen vai määräaikainen työsuhde

Työsuhde voi olla vakituinen eli toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Vakituinen työ tarkoittaa, että työsopimus on voimassa toistaiseksi, eikä työsopimukseen ei ole kirjoitettu työn päättymisaikaa. Työ jatkuu niin kauan, kunnes työntekijä tai työnantaja haluaa lopettaa eli irtisanoa tai purkaa työsuhteen.

Työsuhde on voimassa toistaiseksi, ellei toisin ole erikseen sovittu. Jos työsuhde on voimassa toistaiseksi, työntekijästä käytetään yleisesti nimitystä vakituinen työntekijä.

Määräaikainen työ kestää vain sen ajan, joka työsopimuksessa lukee. Kyse voi olla esimerkiksi sijaisuudesta tai tietystä urakkatyöstä. Määräaikainen työsopimus sitoo sekä työnantajaa että työntekijää. Määräaikaista työsuhdetta ei voi lähtökohtaisesti päättää aikaisemmin kuin mitä työsopimukseen on kirjattu, ellei tästä ole erikseen työsopimusta tehtäessä tai muutoin sovittu.

Vuokratyö

Vuokratyössä yritys, joka tarvitsee työntekijöitä, tekee sopimuksen vuokrayrityksen kanssa työntekijöiden vuokraamisesta. Tätä työntekijöitä tarvitsevaa yritystä kutsutaan käyttäjäyritykseksi. Vuokrayritys vuokraa työntekijänsä käyttäjäyritykselle tai etsii saamansa toimeksiannon perusteella uuden työntekijän ja vuokraa tämän käyttäjäyritykselle. Työvoimanvuokrausyritys on tällöin työntekijän työnantaja, mutta työtä tehdään käyttäjäyrityksessä. Käyttäjäyritys ohjaa ja valvoo työntekijää ja määrää tämän tekemän työn sisällöstä.

Työntekijän ja työvoimanvuokrausyrityksen välillä on työsopimus. Käyttäjäyrityksen ja työvoimanvuokrausyrityksen välillä solmitaan sopimus työvoiman vuokrauksesta. Käyttäjäyritys maksaa työvoimanvuokrausyritykselle sopimukseen perustuvan korvauksen, ja työntekijän palkan maksaa hänen oma työnantajansa eli työvoimanvuokrausyritys.

Kokoaikatyö sekä osa-aikatyö ja vaihtelevan työajan sopimukset

Työ voi olla kokoaikainen tai osa-aikainen. Termejä ei ole lainsäädännössä määritelty, mutta kokoaikainen työ tarkoittaa, että työtä tehdään lähtökohtaisesti 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa (tai nykyään yleisesti 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa) ja että työtä tehdään yleensä viisi päivää viikossa.

Osa-aikainen työ tarkoittaa, että työtä on vain osan päivästä tai osan viikosta. Työtä tehdään siis vähemmän kuin kokoaikaisessa työssä.

Kokoaikaisen työn ja kiinteän osa-aikaisen työn lisäksi työsopimus voi olla niin kutsuttu vaihtelevan työajan sopimus. Vaihtelevan työajan työsopimuksissa ei ole kiinteää tuntimäärää, vaan työntekijän työaika vaihtelee sovitun vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä. Työtuntimääräksi voidaan sopia esimerkiksi 0–40 tuntia viikossa tai 10–30 tuntia viikossa. Jos työn vähimmäismääräksi on sovittu nolla tuntia viikon tai pidemmän tarkastelujakson aikana, puhutaan usein niin kutsutuista nollatuntisopimuksista.

Vaihtelevan työajan osalta on huomattava, että vaihtelevasta työajasta ei saa sopia työnantajan aloitteesta, jos työnantajan työvoiman tarve on kiinteä. Vaihtelevan työajan käyttämisen on perustuttava todellisuudessa vaihtelevaan työvoimatarpeeseen ja vähimmäistyöajan tulee vastata työnantajan todellista työvoimatarvetta.

Vaihtelevan työajan järjestelystä on kyse useimmiten myös silloin, kun työntekijä tekee työtä tarvittaessa töihin kutsuttaessa.